Tainan esittely

On tiistai, 29. lokakuuta vuonna 2013. Istumme hiljaisessa atk-luokassa apinoiden keskellä kirjoittaen yhteistä blogiamme "Live is like box of taatelikakku". Sadepisarat paiskovat luokkamme ikkunaa hirveän myrskyn vallatessa Helsingissä, missä oksatkin tippuvat tuulen raivosta maahan. Takanani istuu luokkamme ihanin ja mainioin henkilö, Mage. Blogin toinen kirjoittaja, Max Armageddon, istuu tämän kyseisen idolin vieressä punaisena kateudesta.

Olen 18-vuotias opiskelija Turusta ja opiskelen painoviestintää. Minusta tulee isona tosi hyvä painaja ja painan teidänkin kotiinne turhat ja merkityksettömät mainokset. Harrastan hyvän ystäväni, Max Armageddonin, kanssa hurjia pilluralleja Turun keskustassa ja Varissuolla, jolloin saatamme myös pistäytyä myös Runosmäen Teboililla vähintäänkin kerran viikossa pelaamassa Numerokenoa voitokkain tuloksin. Se on niin hurjan ihana peli! :)))) Pelin kanssa maistuu usein myös pillimehu, joka maksaa 80 senttiä ja hyvä ystäväni, Max Armageddo, tarjoaa sen yleensä minulle hyvin menneen pelin kunniaksi.

Unohdin jo melkein mainita, että nimeni on Taina Burkowitch ja minulla on SAIRAUS. Tämä SAIRAUS vaikeuttaa elämääni joka päivä ja ajatelkaa, että sairaat ihmiset joutuvat elämään näin joka päivä. Joka päivä saan koulussa kuulla SAIRAUDESTANI vieressäni istuvalta Jennalta, joka tekee työkseen käyntikortteja minun ja hänen yritykseensä. Jenna on sellainen natsirotta.

Lempiruokaani ovat aamupuuro ja taatelikakku, jonka Max Armageddonin isoäiti on tehnyt. Se on niin maukasta, että ennen sunnuntaista Subway-leipääni voin syödä niitä vaikka kolmekin kappaletta minun keittämän kahvin kera! Olen sellainen ahmatti, että minua oikein hävettää.

Olen myös esiintynyt ohjelmassa 4D - Taatelikakun orjat, eli käytän siksi salanimeä. Ohjelmassa oli vain lisäkseni yksi osallistuja, eli Max Armageddon, ja tapasimmekin tämän kyseisen dokumentin kuvauksissa.

Joskus ajattelen, että minun täytyisi kolmen taatelikakkupalan sijaan syödä vain kaksi, mutta se on vain niin vaikeaa. Himoni ovat vain niin suuret, että viikottaisella taatelikakkumäärälläni voisi vaikka ruokkia kolmekin afrikkalaista suurperhettä, missä ei ole käytetty turhan usein Durexia.

Ulkonäöltäni olen hyvin viattoman ja sievän näköinen, sillä naamaani koristavat parit pienet söpöt pisamat ja kirkkaat siniset silmät. Naamassani ei ole karvoitusta, mutta ehkä se kuuluu asiaan. Minulla on pitkät Elovena-hiukset, joita pidän usein kahdella ranskanletillä, ettei tukkani joutuisi joskus painokoneen väliin.

Päätän esittelyni tähän, jotta myöhemmäksi jäisi myös jotain muutakin kerrottavaa myös minusta Max Armageddonin lisäksi.